Kalastus

Ahti on antelias Pohjois-Lapissa, sillä monipuoliset vesistöt mahdollistavat erilaisten pyyntitapojen käytön ja saaliiksesi saattaa tarttua useita lajeja Tenon lohesta Inarinjärven kookkaaseen harjukseen ja siikaan. Tutustu alueen kalastusmahdollisuuksiin ja löydä parhaat apajat. Muistathan hoitaa kalastusluvat kuntoon ennen vesille lähtöä! Lisäksi alueen ohjelmapalveluyritykset järjestävät myös opastettuja kalaretkiä. Ylä-Lapissa kalastuslupia myyvät muun muassa Metsähallituksen asiakaspalvelupisteet Saariselällä, Ivalossa ja Inarissa.

Pohjois-Lapin kalavedet ja saaliskalat

Inari - Skietsamjoki

Inari - Skietsamjoki muodostaa Suomen ja Norjan välisen rajan Skietsamjärvestä aina Karasjoen suuhun. Inarijoki virtaa noin 70 km rajajokena. Angelin kylästä joki kääntyy Ylä-Inarijoen kansallispuistoon ja muuttuu Skietsamjoeksi. Inarijoki on Tenojoen vesistöalueelle tyypillinen kivi- ja sorapohjainen karu ja kirkasvetinen joki. Skietsamjoki on hiukan ruskehtava, sillä se kerää vetensä jängiltä.

Kalasto muodostuu lohesta, taimenesta, meritaimenesta, harjuksesta, siiasta, hauesta ja ahvenesta. Erityisesti tittiä (1-3 kg lohi) nousee hyvin Inarijokeen. Tärkein saaliskala on kuitenkin harjus. Inarijoessa Matinkönkään yläpuolella harjukset ovat 400-700 grammaisia, aina kiloon saakka. Skietsamjoessa harjuksen koko on tavallisimmillaan 400-800 grammaa. Myös meritaimenta nousee Inarijokeen jonkin verran. Skietsamojesta saadut hauet saattavat painaa kymmenkunta kiloa. 

Nellimin - Tsarmin alue

Saariselän tuntureiden ja Inarijärven väliin jää suuri erämaa-alue. Alueella on edelleen koskemattomia erämaametsiä, esimerkiksi Kontosjärven - Sulkusjärven vesireitti, joka laskee monien järvien kautta Inarijärveen Nellimin kylässä. Tsarmijoen vesistön latvat sijaitsevat Tsarmitunturin erämaassa. Tsarmitunturin länsipuolella virtaa Nangujärven vesireitti Naajokea myöten.

Alueen saaliit koostuvat siiasta, harjuksesta, taimenesta, hauesta, ahvenesta ja mateesta. Runsaimmat harjuskannat esiintyvät Kontosjärven - Sulkusjärven vesireitillä ja Naajoen vesistössä. Jokaisessa vesireitissä esiintyy myös paikallisia taimenkantoja. Nellimin kirkkaissa metsäjärvissä viihtyvät kookkaat ahvenet. Ahvenkutujärvessä on runsaasti ahvenia ja siikaa sekä siioilla lihoneita haukia.

Ivalo - Hammasjärvi - Inari

Ivalosta Inarin kirkonkylälle johtavan moottorikelkkareitin varressa on moni hyviä pilkkivesiä. Reitti kulkee Ivalojoelta Hammasjärvelle. Parinkymmenen kilometrin päässä Ivalosta sijaitsee kirjasvetinen ja karu Rautujärvi. Rautujärven jälkeen saavutaan Ahvenjärvelle, minkä jälkeen Vuorhajärven kautta Hammasjärvelle. Hammasjärvi on lähes kahdeksan kilometriä pitkä, paikoin kaksi kilometriä leveä. Hammasjärven jälkeen laskeudutaan Kuoppajärvelle, jonka jälkeen sivutaan Karipääjärveä, Taimenjärveä ja Päiväpuolijärveä.

Rautujärven saaliit muodostuvat pääasiassa raudusta. Yleensä saaliskalat ovat noin 200-300 gramman painoisia. Ahvenjärvessä tavataan rautua, taimenta, siikaa, ahventa ja haukea. Hammasjärven kalastoon kuuluvat siika, harjus, ahven, hauki ja taimen. Siika on pientä, mutta sitä on runsaasti. Hauet ovat Hammasjärvessä valtavia ja niitä on perinteisesti pyydetty koukkupyydyksillä. Kuoppajärven kalasto muodostuu tunturiraudusta. 

Ivalojoki

Ivalojoki halkoo Lemmenjoen kansallispuiston ja Hammastunturin erämaa-alueen. Joen alkulähteet ovat Enontekiön Peltotuntureilla ja pituutta joelle kertyy 184 km. Putouskorkeutta latvoilta Inarijärven laskeutumiseen muodostuu noin 120 m. Ivalojoki on maisemallisesti hienoa kalastusaluetta. Jokea pidetään yhtenä Suomen kauneimmista kanootti- ja koskivenereiteistä.

Pääasiallisen saaliin Ivalojoessa muodostavat harjus ja taimen. Joskus voidaan saada useampikiloinen hauki tai mukavan kokoinen siika. Joessa tavataan myös purotaimenta eli tammukkaa, joka muistuttaa läheisesti järvitaimenen poikasta.

Inarin retkeilyalue

Juutuan retkeilyalueella on vanhoja satavuotisia aihkimänniköitä ja kirkkaita metsä- ja tunturijärviä. Tunturihuipuilta näkee koko Inarin Lapin luonnon kirjon, myös Inarijärven tuhansine saarineen. Alueella virtaa upea Juutuanjoki ja erikokoisia järviä noin 30 kpl, mm. Tuulisjärvi, jossa järjestettiin Suomen ensimmäiset raudun pilkkikisat vuonna 1998. Juutuanjoen puolella kalaisimpia vesiä ovat Nukkumajoen Latvajärvi, Karipääjärvi, Päiväpuolijärvi ja Taimenjärvi.

Inarin alueen kalojen luonnonvaraiseen lajivalikoimaan kuuluvat tunturirautu, järvitaimen, harjus, siika, ahven, hauki ja made. Monipuolinen lajisto suo elämyksiä kalastajalle, sillä kalat ovat eri tavalla aktiivisia ja syöntihalukkaita. Tuulispään alueelta löytyvät Inarin parhaiten saavutettavissa olevat luontaiset rautuvedet, esimerkiksi Pikku-Tuulijärvi, Ronkajärven Rautujärvi, Pikku-Rautujärvi Rautujärven pohjoispuolella ja Nukkumajoen Latvajärvi. Myössäjärven alueen järvissä on monipuolisia saaliskaloja: harjusta, rautua, taimenta, ahventa ja siikaa.

Juutuanjoki

Juutuanjoki alkaa Solojärvestä ja laskee Inarin kirkonkylässä Inarijärveen. Joki on yleisilmeeltään vuolas, sillä hieman yli 10 km matkalla putousta on peräti 26 metriä. Juutua on todellinen koskikalastajan unelma, koskia ja nivoja ja runsaasti ja maisema ympärillä erittäin kaunis.

Juutuajoessa on erityisesti taimenia. Sen oman taimenen lisäksi jokeen nousee myös Vasko-, Lemmen- ja Menesjoelle lisääntymään pyrkiviä taimenia. Myös harjusjokena Juutua on erinomainen luontaisen lisääntymisen varassa. Joessa saatta olla todella isojakin harjuksia: vuonna 1994 saatiin perholla 1,6 kg painava harri. Myös siika on suurta, normaali saaliskoko on 1-1,5 kg. 

Näätämöjoki

Näätämöjoki virtaa Iijärvestä, Inarin pohjoisosasta, kohti koillista. Se laskee Norjan puolella Pohjoiseen Jäämereen. Putouskorkeutta Suomen puolella noin 50 km matkalla on 100 metriä. Yläosa joesta on lähes yhtä koskea. Kahlaamalla joen yli pääsee tavallisesti vain kuivana aikana kahluusaappailla tai -housuilla. Lähellä valtakunnan rajaa, Opukasjärven yläpuolella joen yli menee riippusilta. Jokea voi kulkea kanootilla tai kumiveneellä, mutta se on vaativaa.

Näätämäjoen kalasaaliisiin kuuluvat Jäämeren lohi, taimen, harjus, siika, ahven ja made. Lohia nousee aina Iijärvelle saakka. Lukumääräisesti eniten saaliiksi kertyy pikkulohia 1-3 kilogramman painoisia. Harjus pärjää erinomaisesti Näätämöjoessa, sillä se viihtyy koskisessa ja sorapohjaisessa elinympäristössä. Opukasjärven yläpuolisella alueella harjusten koko on lähempänä kiloa, ennätys tältä alueelta on yli kahden kilon harjus. Myös paikallista taimenta tavataan pääuomassa ja meritaimenta nousee silloin tällöin alajuoksulle. Taimenen koko vaihtelee 34 kiloon. Myös siikoja ja haukia löytää näistä vesistä.

Luttojoki

Luttojoki laskee Saariselän tuntureilta Venäjän puolella sijaitsevaan Nuorttijärveen. Luottojoki on entinen lohijoki, jonne lohi nousi vielä 1960-luvun alussa. Tuulomajoelle rakennetut voimalatiokset estävät nykyisin lohen nousun jokeen. Luttojoki lähtee Luttojärvestä leveänä, matalana ja kivissenä nelisen kilometirä, jonka jälkeen se jatkuu kapeana, matalana, hiekkapohjaisena ja kirkasvetisenä. Ainoa suurempi koski on Suomujokisuun yläpuolella sijaitseva noin 250 metriä pitkä Luttoköngäs. Joen vesi on kirkas, minkä johdosta rauhallisissa suvannoissa voi erottaa pohjassa makailevia kaloja. Joen kalat ovat varsin arkoja veden hyvästä näkyvyydestä johtuen.

Luttojoen kalaston muodostaa harjus, taimen, siika ja hauki. Taimenta tavataan kutuvaelluksella jo jäiden lähdön aikaa ja taimen nousee joessa pitkin kesää. Tavallisin saalistaimen on 1-1,5 kg. Harjuksen keskipaino vaihtelee 300-500 gramman. Alajuoksulla sen keskikoko suurenee. Kokonaisuudessaan Luottojoki on vaativa ja haasteellinen kalastettava jo kokeneemmallekin kalamiehelle.

Inarijärvi

Inarijärvi on Paatsjoen vesistön keskusjärvi ja Suomen toiseksi suurin järvi. Mittaa tällä "Pohjolan erämerellä" on 1100 km2. Järvelle ovat tyypillisiä niin laajat, yhtenäiset selkävedet kuin rikkonaiset saaristotkin. Saaria on yhteensä peräti 3320. Järven vesi on vähäravinteista ja kirkasta: Vasikkaselällä on mitattu jopa 9 metrin näkyvyys. Järvi vapautuu jäistä yleensä kesäkuun alussa, kunnes jäätyy marraskuussa uudelleen. Avovesikauden pituus on siis noin viisi kuukautta. Vähäisestä asutuksesta ja kesämökkeilystä johtuen Inarijärvi on hyvin erämainen.

Inarijärvessä viihtyvät eritoten lohikalat: tärkeimmät lajit ovat järvitaimen, nieriä, useat siikamuodot, harjus. Järvessä on myös kalalajeja, jota eivät ole alkuperäisiä, kuten muikku, harmaanieriä ja järvilohi. Lisäksi kalamies saattaa saada saaliikseen ahventa, haukea, madetta, kymmen- ja kolmipiikkiä sekä mutua. Järveen istutetaan taimenta, nieriää, harmaanieriää, järvilohta ja pohjasiikaa. Suurimmat Inarijärvestä saadut järvilohet ovat olleet kymmenkiloisia. Muikkukanta Inarijärvessä lisääntyi räjähdysmäisesti 1980-luvun puolivälissä, nyt kanta on kuitenkin taantunut. Siikaa järvestä löytyy runsaasti.

Ii-, Muddus-, Nitsi-, Paadar ja Vuontisjärvet
Inarin sivujärvistä suurin on Muddusjärvi ja pienin Vuontisjärvi. Kaikille järville on tyypillistä se, että ne ovat karuja, kirkasvetisiä ja erämaisia. Järvien maisema on Inarille tyypillistä karua mäntymetsää, poikkeuksena Iijärvi, joka sijaitsee koivuvyöhykkeellä.

Kaikki järvet ovat kalastoltaan lohikalavaltaisia. Muikkua löytyy Nitsijärveltä, mutta muista järvistä se puuttuu. Sen sijalla on reeska eli kääpiösiika. Iijärvessä on alkuperäinen järvitaimenkanta, minkä lisäksi istutettuna rautu ja harmaanieriä. Iijärvellä on harva, mutta suurista yksilöistä koostuva haukikanta, toisinaan siellä uiskentelee Vaijokea kohti pyrkivä lohi. Nitsijärvessä on luontainen rautukanta ja isoa harjusta. Muddusjärvestä voi saaliikseen saada taimenta, rautua ja järvilohta, joka on siellä istutettuna. Paadarjärveen laskee monta taimenen kutujokea ja lisäksi siinä on luontainen rautukanta. 

Sevettijärvi ja Vätsärin erämaa

Sevettijärven alueen ja Vätsärin erämaan maaperä on karua ja pääosa alueesta kuuluu koivu- ja mäntymetsäalueeseen. Ylänköalueet ovat osittain puurajan yläpuolella. Täältä vedenjakajaseudulta vedet virtaavat Jäämereen Näätämöjokea, Uutuanjokea ja Paatsjokea pitkin. Järvet alueella ovat yleensä syviä; Äälisjärven pohjoispäässä vettä löytyy jopa 60 metrin syvyydessä. Sen sijaan Sevettijärveltä länteen Iijärveä kohti maasto on matalaa.

Saaliskalat muodostuvat kaikista Inarin Lapissa esiintyvistä kaloista. Sevettijärven vesireitillä heti Nitsijärven jälkeen valtalajeina ovat harjus, hauki, ahven ja siika. Taimentakin tavataan toisinaan ja myös lohta silloin tällöin. Sevettijärvestä voi löytää ison raudun; suurin joka järvestä on pyydetty, painoi kymmenen kiloa. Rautu kuuluu myös Uutuanjoen vesistön lajeihin. Sevettijärven Rautujärvessä elää raudun lisäksi myös runsas harjuskanta, joista suurimmat yksilöt painavat yli kilon. 

Utsjoen tunturivedet

Utsjoen tunturivedet voidaan lähes kokonaisuudessaan sijoittaa Tenojoen valuma-alueeseen kuuluviksi. Suurin osa Utsjoen kunnan pinta-alasta kuuluu suojelualueisiin. Kun saavutaan etelästä, päivän maasto muuttuu Inarin jälkeen loivasti kumpuilevaksi tunturikoivun peittämäksi ylängöksi.

Nuorgamin alueella avotunturissa sijaitsee useita järviä, joissa viihtyvät rautu ja taimen, esimerkiksi Skaidejärvi lähellä Nuorgamia ja Oaggustumjärvi ja Irdoaijärvi Njallavaaran eteläpuolella. Nuorgamin alueella kalakantoja on hoidettu siirtoistutuksin. Skaidejärvessä on alkuperäistä pienikokoista tunturirautua sekä siikaa. Oaggustamjärvessä ja Irdoaijärvessä on rautua, Irdoaijärvessä jopa kilon painoisena.

Vetsijoen vesistöalue on keskellä Kaldoaivin erämaata. Vetsijärvestä vedet purkautuvat Vetsijokea myöten Tenojokeen. Harjusta, haukea, ahventa ja siikaa on lähes joka järvessä. Harjus kasvaa yleisesti kilon painoiseksi. Myös hauet viihtyvät matalissa ja rehevissä järvissä.

Utsjoen kirkonkylän länsipuolella 400 m korkealla tunturiylängöllä sijaitsee rautu- ja taimenvesiä, kuten Loktajärvi, Rohtojärvi, Rohtolompolo, Pirkejärvi ja Vardoaijärvi. Ne ovat matalia, poikkeuksen tekee Kuoppilasjärvi jonka rannat jatkuvat paikoin jyrkkänä kallioseinämänä suoraan veteen. Kuoppilasjärvi on paikoin yli 20 metriä syvä. Kalasto Kuoppilasjärvessä muodostuu tunturiraudusta ja -taimenesta sekä mateesta.

Karigasniemen alueella sijaitsee kaunis Luomusjärven alue Ailigastunturin juurella. Luomusjärviin kuuluvat isot Stuorra- ja Nuorttahjärvet sekä Pasijärvi ja Ruktajärven lähellä Kevon luonnonpuiston rajaa. Luomusjärvien alkuperäiseen kalastoon kuuluvat rautu ja taimen. Pasijärvessä on hyvänkuntoista ja -kokoista rautua. Kevon luonnonpuistoon johtavan polun lähtöpaikalla Sulaojalla on kirkasvetinen Pyhäjärvi. Se on varsin helposti saavutettavissa oleva rautujärvi, jossa rautu kasvaa lyhyeksi ja lihavaksi, parhaimmillaan jopa kilon painoiseksi.


Saaliskalat

Rautu

Rautu eli nieriä on tyypillinen tunturijärvien kala, mutta sitä esiintyy myös alempana sijaitsevissa suurissa järvissä. Yleensä raudut ovat hidaskasvuisia. Noin 300 gramman painoinen kala voi olla jopa kahdeksan vuotta. Raudut ovat kaikkiruokaisia; niille kelpaavat katkat, eläinplankterit, hyönteisten toukat ja pikkukalat. Rautua kalastetaan niin kesällä kuin talvellakin, kevätpilkkien lisäksi kannattaa yrittää loka-marraskuuta.

Taimen

Taimen jaetaan perinteisesti puro-, järvi ja meritaimeneen. Rajanveto ei kuitenkaan ole aina yksinkertaista. Ylä-Lapissa Inarinjärvi on tunnetuin taimenen pyyntipaikka. Etenkin 1980- ja 1990 lukujen vaihteessa järvi oli uistelijalle todellinen paratiisi, kun muikkukanta oli huipussaan. Inarijärvessä on useita taimenkantoja. Järvitaimenta uistellaan vaapuilla tai lusikkauistimilla, mutta jokeen noussut taimen tarttuu myös perhoon.

Harjus

Harjus eli harri esiintyy tavallisesti virtaavissa vesissä, mutta Ylä-Lapissa sitä on myös yleisesti järvissäkin. Inarijärvessä yli kilon painoinen harri ei ole harvinaisuus. Harri saavuttaa yleensä 30 cm mitan ollessaan 4-5 -vuotias, 40 cm pituuteen se pääsee pari vuotta myöhemmin. Harrille kelpaa monipuolinen ravinto: kotilot, äyriäiset, hyönteisten toukat, pintaravinto ja pikkukalat. Tämän vuoksi harria voidaan pyytää monella tavalla. Erityisesti kevättalven pilkkiminen on suosittua.

Lohi

Atlantin lohta tavataan Tenossa ja Näätämössä ja niiden sivujoissa. Lohen vaellukset ulottuvat kauas Pohjois-Atlantille. Meressä lohi syö mm. villakuorretta ja katkarapua. Yhden merivuoden jälkeen lohet painavat 1-3 kiloon, kahdessa merivuodessa paino nousee 5-7 kiloon. Lohiksi sanotaan vasta yli kahdeksankiloisia, kolme vuotta meressä kasvaneita lohia. Meripyynnin rajoitusten ansiosta Ylä-Lappiin on viime vuosina noussut Itämeren lohta.

Harmaanieriä

Harmaanieriä on sukua nieriälle. Alun perin se on kotoisin Pohjois-Amerikasta ja tuotiin Suomeen 1950-luvulla. Nykyisin sitä on istutettuna Inarijärvessä. Harmaanieriä kasvaa hitaasti, mutta isoksi. Sille kelpaavat huomattavasti suurikokoisemmat saaliskalat kuin sukulaisilleen, minkä vuoksi suurikokoiset lusikkauistimet ovat tehokkaita vieheitä. Syvätakila on välttämätön.

Siika

Siika on tärkein kotitarve- ja ammattikalastuksen kohde Ylä-Lapissa. Laji on hyvin monimuotoinen: jokisiika, karikutusiika, lehtisiika, reeska ja rääpys. Siiat ovat yleensä erikoistuneet pohjaeläinravintoon ja on erittäin tehokas kilpailija muille lajeille. Kasvunopeus vaihtelee suuresti. Kun kanta on tiheä, yli 30 cm mittainen siika saattaa olla harvinainen. Harvaan kasvavat siiat voivat kasvaa yli kilon painoisiksi. Siikoja kalastetaan verkoilla, nuotilla, rysillä, perholla ja pilkillä, toisinaan myös pienillä vaapuilla ja lipoilla.

Ahven

Ahven on erittäin yleinen pohjoisimmassakin Lapissa. Ahventa tavataan lähes kaikista metsävyöhykkeen järvistä, isompien jokien suvannoissa se on yleinen. Monissa järvissä ahvenet ovat kookkaita, jopa yli kilon painoisen ahvenen saaminen on mahdollista. Normaali koko pilkillä tai virvelillä on 200-400 grammaa. Ahvenen narraaminen vaatii kalastajalta kärsivällisyyttä, taitoa ja onneakin, sillä ahven on hyvin kirkkaissa vesissä hyvin varovainen kala.

Hauki

Haukea löytyy lähes kaikista vesistä karuimpia tunturijärviä ja -puroja lukuun ottamatta. Vaikka moni ei Pohjois-Lapin kalareissuilla hauista haaveilekaan, sitä ei kuitenkaan ole syytä väheksyä. Siioilla ja taimenilla lihonut hauki on rasvainen ja herkullinen pyyntikala. Inarijärvestä saattaa saada haukia, jotka ovat yli kymmenkiloisia. Haukia voidaan pyytää uistimilla ja pilkeillä sekä perhoilla.