Nuorgam
Nuorgam on pieni, Suomen ja EU:n pohjoisin kylä Tenojoen – Euroopan parhaimman lohijoen- rannalla ja aivan Norjan rajalla, Jäämeren kainalossa. Nuorgamissa on kauppoja, ala-aste ja kappeli. Näkemisen arvoinen on Tenon kuuluisin lohestusalue Alaköngäs ja sen läheisyydessä kulkeva Museotie. Pulmankijärvi ja sen jokilaakso upeine maisemineen ovat vanhaa Jäämeren vuonoa. Täällä ympäristö on ihanteellista retkeilymaastoa. Retkeily-, hiihto-, vaellus- ja moottorikelkkareitit Nuorgamin ja Sevettijärven välillä kulkevat Pulmankijärven kautta. Nuorgamista on hyvät mahdollisuudet tehdä päiväretkiä Norjaan ja Jäämeren rannoille esim. Varanginvuonolle eri kohteisiin. Lisäksi lohenkalastus Tenolla, pilkkikalastus tunturijärvissä, riekonpyynti, lintujen tarkkailu Varangin alueella, vaellus, Jäämeren kalastus, moottorikelkkailu ovatkin Nuorgamin matkailun vetovoimatekijöitä.
Pulmankijärvi
Järvi sijaitsee Nuorgamista 20 kilometriä etelään. Pulmankijärvi on vanhasta meren vuonosta muodostunut Suomen pohjoisin järvi, joka on pituudeltaan yli 10 kilometriä. Järvessä elää makean veden kampelaa ja kasvillisuutena on harvinaista pensaskanervaa.
Ala-jalven museotie
Ala-jalve on vuonna 1967 valmistunut vajaan 5 kilometriä pitkä museotie, joka on rakennettu Alakönkään kosken ohittamista varten.
Kuninkaankivi
Strömstadin rajankäynnin aikainen rajamerkki vuodelta 1766. Kivet ovat Tenojoen rannassa merkkinä 1751 solmitusta Tanska-Norjan ja Ruotsi-Suomen välisestä Strömstadin rajasopimuksesta. Rajakivet on merkitty kuningas Adolf Fredrikin aikana, merkkikivissä on hallitsijan kruunumonogrammi ja vuosiluku 1766.
Välimaan saamelaistalo
Välimaan saamelaistalo on museoviraston entisöimä kalastajalappalaisten tila. Asumakenttä on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö, jolla on myös perinnemaisema-arvoja. Tyypillistä jokisaamelaistaloutta edustava Välimaan asumakenttä sijaitsee Tenojokilaaksossa Utsjoelta Nuorgamiin vievän tien puolessa välissä. Asuinryhmä sisältää mm. turvekattoisen asuinrakennuksen, navetan, aittoja ja lammaspuuran. Rakennukset ovat pääosin 1800-luvun loppupuolelta. Rakennusten lähimaastossa näkyy niittyjä ja koivikoita rehunhankinnan jälkinä. Sinänsä tavanomainen asumakenttä on kohonnut arvokkaaksi muiden samaa kulttuuria ja aikakautta edustavien rakennusten tuhouduttua purku- tai muutostöissä.
